Vastuuta ja viestintää jo vuodesta 1997

Toiminimeni Sari Kuvaja Signals on rekisteröity vuonna 1997. Yrittäjyydelläni on siis lähes 20-vuotinen historia, vaikka olen vuosien varrella tehnyt myös palkkatöitä joko yrittäjyyden ohessa tai välissä.

Olin lopettanut yli viisi vuotta kestäneen, ihanan mutta myös vaativan Greenpeace-työni. Äitini kysyi minulta, mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Vastasin: Kirjoittaa. Äiti jatkoi: Mitä se vaatisi, se, että voisit kirjoittaa? Minä: Sitä, etten ainakaan ole kokopäiväisessä palkkatyössä.

Toinen motivaattori oman yrityksen perustamiseksi kiteytyi vastauksessani hyvälle ystävälleni, joka kysyi Sari Kuvaja Signalsin toiminnan tarkoitusta. Mitä tavoitteita yritykselläni on? Vain yksi, mutta jos se toteutuu, siinä matkalla on tapahtunut paljon muutakin, totesin: Että kansalaisjärjestöjen edustajia istuisi yritysten hallituksissa.

Silloin, 1990-luvun loppupuolella, yritysten ja kansalaisjärjestöjen vuoropuhelua ei joko ollut tai se oli vastakkainasettelun sävyttämää. Vastuullisesta yritystoiminnasta ei puhuttu, mutta puhuttiin kyllä eettisyydestä, arvoista, sidosryhmäsuhteista ja kriisiviestinnästä. Ajattelin, että jos kansalaisjärjestöjen edustajia olisi valittu yritysten päättävien elinten jäseniksi, tämä olisi merkki ainakin seuraavista muutoksista:

– Yritykset ja järjestöt olisivat alkaneet arvostaa toistensa osaamista ja pyrkisivät yhdistämään resurssejaan entistä kestävämmän yhteiskunnan puolesta (ja tämän dialogin edistämisessä minä olisin avuksi!)
– Yrityksissä olisi ymmärretty, että kansalaisjärjestöillä on paljon sellaista osaamista, joista yrityksille olisi hyötyä – esimerkiksi ihmisoikeusasioissa – ja että yritykselle on hyödyksi, jos sen piirissä toimii erilaisia arvoja omaavia ihmisiä
– Kansalaisjärjestöissä olisi opittu, että yritykset eivät ole lähtökohtaisesti pahiksia ja että niillä on tärkeä rooli kestävämmän yhteiskunnan edistämisessä

No miten on käynyt? Ehkä kansalaisjärjestöjen edustajia ei istu yritysten hallituksissa – ainakaan Suomessa – mutta yritysten ja järjestöjen vuoropuhelussa on edistytty ja yhteistyötä tehdään monella eri tasolla. Kansalaisjärjestöjen edustajia on mukana myös joidenkin yritysten perustamissa neuvonantajaryhmissä ja ”varjohallituksissa”.

Kolmas yrittäjyyden ajuri liittyy sekä työn tekemisen muotoihin että työn sisältöihin. Vierastan byrokratiaa, sääntöjä ja säännöllistä työaikaa. Mikään yksittäinen työpaikka ei myöskään olisi tarjonnut mahdollisuuksia tehdä niin erilaisia tehtäviä kuin yrittäjänä olen saanut tehdä ja niin monenlaisten mielenkiintoisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa.

Nyt, lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen, toimin vastuullisen yritystoiminnan, sidosryhmävuoropuhelun ja vastuuviestinnän neuvonantajana. Autan yrityksiä ja järjestöjä löytämään toisensa niin, että ne voivat yhteistyössä tuottaa lisäarvoa sidosryhmilleen ja yhteiskunnalle. Ja tietysti onnistumaan ja menestymään omassa työssään.

17.8.2015