Kun aloin elokuussa 2012 suunnitella ensimmäistä Vastuullinen johtaminen -koulutuspäivääni Rastorin järjestöjohtamisen ohjelmassa, eteeni tuli tenkkapoo. Mistä sopiva viitekehys? Olin nimittäin vetänyt aiemmin vastaavia koulutuspäiviä yritysjohtamisen koulutusohjelmassa, ja niihin vastuullisen yritystoiminnan viitekehys sekä oma työni konsulttina tarjosivat kosolti aineistoa. Mutta mistä puhua järjestöjen johto- ja päällikkötehtävissä toimiville?
Olen ollut itse töissä järjestöissä ja minulla oli toki tuntumaa siihen, mikä järjestöjen johtamisessa kaipaisi eniten sparrausta. Mutta halusin tukea laajemmalta viiteryhmältä, ja siksi käännyin Facebook-verkostoni puoleen. Laitoin kyselyn: Mitä FB-kontakteilleni tarkoittaa vastuullinen järjestöjohtaminen? Mitä se on tai mitä sen pitäisi olla?
Tässä muutamia saamiani kommentteja: ”Kun saisivat ensin tilastonsa kuntoon ja tulo- ja kulurakenteensa läpinäkyviksi, mietitään sitten muita asioita.” ”Järjestö saa asioita aikaan ja porukka voi hyvin.” ”Läpinäkyvyys.” ”Vastuullisen johtamisen kriteerit ovat samat riippumatta siitä, mikä organisaatio on kyseessä.”
Peilasin saamiani kommentteja sekä omaan osaamiseeni että ohjelman muuhun sisältöön. Tutkailin yhteiskuntavastuun kansainvälistä ISO26000 –standardia ja mietin, että sitä voisi hyödyntää soveltuvin osin. Talouden johtamiseen päätin olla sekaantumatta, sillä ohjelmaan kuului siitä oma koulutuspäivä. Työsuhteisiin liittyvät lainsäädäntöasiat päätin jättää normiammattilaisille. Toisaalta puutteellisesta henkilöstöjohtamisesta olin kuullut niin paljon puhetta, että en katsonut voivani olla käsittelemättä aihetta itsekin. Lisäsin itsensä johtamiseen ja motivointiin liittyvän osion sekä sopivasti pari- ja työryhmätyöskentelyä päivää rytmittämään. Päätin keskusteluttaa osallistujia myös järjestön missiosta ja sen päivityksen tarpeista.
Sittemmin olen ohjannut vastaavan koulutuspäivän joko koko- tai puolipäiväisenä useaan otteeseen. Ennen kutakin koulutuspäivää olen päätynyt räätälöimään ohjelman osallistujajoukon mukaisesti sekä aiemmista koulutuksistani saamani palautteen pohjalta. Viimeisin vetämäni koulutus on viime syksyltä, ja silloin tein mielestäni rohkean teon: laadin ohjelman kuin olisin menossa puhumaan yritysjohtajille vastuullisen johtamisen perusteista. Organisaatio tarvitsee vastuullisen johtamisen tavoitteet, periaatteet ja toimintaohjelman. Tarvitaan mittarit, seurantaa ja raportointia. Sekä tietysti viestintää eri kanavissa.
Päivän aikana kysyin osallistujilta – jotka edustivat kolmatta sektoria varsin monipuolisesti – miksiköhän tällaisia vastuullisen johtamisen ohjeistuksia ei ole laadittu järjestöille. Että yrityksille niitä kyllä on. Ja yrityksiltä järjestöt(kin) edellyttävät vastuullisen johtamisen, hankinnan, sidosryhmätyön ja vaikka minkä vastuullisen toiminnon periaatteita. Conducteja ja sitoumuksia. Mutta että harvalla järjestöllä itsellään sellaisia on. Enkä usko, että nykypäivänä riittää vastaukseksi, että ”järjestöthän ovat lähtökohtaisesti yhteiskuntavastuullisia, koska niiden toiminta-ajatus kumpuaa yhteiskunnallisesta tehtävästä.”
Vastuullisuuden kirjatut toimintaperiaatteet ja -politiikat lisäävät kaikkien toimijoiden uskottavuutta sidosryhmien silmissä: työntekijöiden, jäsenten, yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien. Uskottavuus on kovaa valuuttaa kilpailluilla resurssimarkkinoilla. Lienee myös reilua toimia itse niin kuin odottaa toisten toimivan.
Syksyn koulutuspäivän osallistujat vastasivat pohdiskelevaan kysymykseeni vastuullisen järjestöjohtamisen periaatteiden puuttumisesta jotenkin näin: ”Eihän järjestöjen johtamista muutenkaan ole alettu lähestyä tai kehittää ammattimaisesti ennen kuin vasta nyt. Joten ei ole varmaan tullut edes mieleen, että pitäisi miettiä myös vastuullisuutta.”
Olisiko sen aika nyt?
11.2.2016
Moi!
Tätätkin voi käyttää:
http://www.tjs-opintokeskus.fi/julkaisut-ja-aineistot/verkkoaineistot/puheenjohtaja-toiminnan-ohjaajana
Kiitos vinkistä, Sikke! Täytyy tsekata. Järjestöjen hyvään hallintoon liittyvä opas löytyy myös; julkaisijoina Soste, Valo ja Allianssi.