Mitä maksaa, jos yritys vaikenee vastuullisuudestaan?

Pörssi on paikka dialogille, jossa vuoropuhelun välineenä on raha. Muutaman viime vuoden aikana onnistuneen vuoropuhelun edellytyksiin on tullut merkittävä lisäys: taloudellisen informaation lisäksi sijoittajat haluavat tietoja siitä, miten yritykset kantavat sosiaalisen ja ympäristövastuunsa. Tiedon pitäisi olla mahdollisimman konkreettista ja keskenään vertailukelpoista.

Marraskuun alussa pidetyssä Nasdaq Helsingin isännöimässä seminaarissa vaihdettiin näkemyksiä siitä, millaista vastuullisuusraportointia sijoittajat haluavat. Onko Global Reporting Initiative ainoa oikea tapa? Pitääkö siirtyä integroituun raportointiin ja jos, niin kuinka nopeasti?

Raportointiohjeistuksia vertailevassa keskustelussa miltei unohtui, että olennaisinta on se, mitä yritykset tekevät, ei se, miten siitä raportoidaan – varsinkin, kun hiljattain hyväksytyt YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja yritysten rooli niiden toteuttamisessa olivat näkyvästi esillä seminaarin ohjelmassa. Mutta totta lienee, että tekeminen ja kertominen tukevat toisiaan silloin, kun mitataan oikeita asioita.

Mitä suosituksia pörsseissä raportoinnista annetaankin, pitää muistaa, että ne koskevat vain listattuja yrityksiä. Yksi raportointimalli ei sovi kaikille, muistutti yksi seminaarin panelisteista, Nasdaq Nordicin toimitusjohtaja Magnus Billing. ”Pk-yrityksiä ei pidä rasittaa liian raskailla raportointivelvoitteilla”, hän totesi.

Pk-yritysten on kuitenkin hyvä pohtia raportoimattomuuden hintaa. Vaikeneminenkin on viesti. Läpinäkyvyys on nimittäin vastuullisuudessa kaikkea – niin tekemistä kuin siitä kertomistakin – läpileikkaava kriteeri. Sitä odottavat sijoittajien lisäksi muun muassa rahoituspäätöksiä tekevät pankit, yritysten työntekijät sekä kansalaisjärjestöt. GRI:n raportointiohjeet pk-yrityksille tarjoavat harkitsemisen arvoisen välineen vastata sidosryhmien tiedonjanoon. Jos on hiljaa vastuullisuusasioista, sidosryhmät saattavat ajatella, että yrityksellä ei ole mitään kantaa niihin: ei strategiaa, ei tavoitteita eikä riskiarviointia.

Erään pankin edustaja kertoi, että kun heillä mietitään vastausta pk-yrityksen lainahakemukseen, he saattavat käydä läpi myös vastuullisuusasioita. Kun käyvät, he haluavat nähdä, miten vastuullisuutta johdetaan. Onko yrityksellä politiikkatason kannanottoa asiaan? Onko johtoryhmässä henkilöä, jolle vastuullisuuden johtaminen kuuluu? Hän lisäsi, että elleivät pk-yritykset ole jo ryhtyneet toimiin, nyt olisi syytä aloittaa: isojen yritysten kautta vastuullisuusvaatimukset valuvat pikkuhiljaa pk-sektorille.

Samaan asiaan kiinnitetään huomiota työ- ja elinkeinoministeriön lokakuussa julkaisemassa selvityksessä monikansallisten yritysten alihankkijoilleen antamista ohjeista. Selvityksen mukaan ohjeet ja vaatimukset ovat kirjavia ja monin paikoin abstrakteja, mutta jokainen selvityksessä tarkasteltu yritys niitä asettaa. TEMn tiedotteessa todetaankin, että ”yhteiskuntavastuuasioiden huomioon ottaminen etukäteen saattaisi olla suomalaisten yritysten eduksi, jos ne pyrkivät kansainvälistymään pääsemällä osaksi globaaleja hankintaketjuja.”

Voisivatkohan yrittäjien etujärjestöt, kuten Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto, auttaa jäseniään asiassa?

11.11.2015